The Future Unknown

Lomailun jäljiltä olen taas into piukassa kirjoittamassa gradua - kuinkas muuten? Kun on riittävästi levännyt, niin mitäpä sitä muuta odottaakaan yhtä innolla kuin että pääsee ahkeroimaan opiskelun ja erityisesti gradun parissa. Ai eikö? No, ehkä todellisuus ei tosiaan ole siltä osin niin ruusuista. Ennemmin tai myöhemmin paluu arkeen on kuitenkin edessä ja tänään vihdoin saavutin normaalin päivätavoitteeni tomaattien keräämisessä. En sanoisi että gradutunnelin päässä on vielä valoa - ennemminkin entistä pimeämpää, mikä kuitenkin tässä kohtaa on riittävä saavutus minulle.

Syksyinen Praha

Viime kevään gradutuskissa pienellä kaveriporukalla syntyi idea, että syksyllä voisimme kokoontua aina välillä porukalla ja purkaa graduhuolia - vähän niin kuin vertaistukiryhmän omaisesti. Syksyn koittaessa tilanne jossain määrin riistäytyi käsistä ja päätin kutsua perustamaani Facebook-ryhmään kaikki tuntemani omalla laitoksella gradua tekevät opiskelukaverit, joita on ryhmässä nyt reilu kolmekymmentä. Vertaistukiryhmä on kokoontunut nyt nelisen kertaa - tosin ilman kovin suurta yleisöryntäystä. Ihmiset tapaamisissa ovat kuitenkin jonkin verran vaihtuneet ja onkin ollut kiva jutella rauhassa monien suunnilleen samassa vaiheessa opintoja olevien kanssa gradusta, muista opinnoista, työllistymisestä ja hiukan muustakin. Vaikka moniin törmäillee satunnaisesti yliopiston käytävillä tai luennoilla, ei kuitenkaan välttämättä aina ole aikaa sen syvällisemmin puhua opiskeluun liittyvistä asioista. 

Eilen vertaistukiryhmämme tapasi jälleen. Tapaamisilla ei yleensä ole ollut varsinaista teemaa, vaan keskustelu lähtee yleensä aika hyvin liikkeelle, gradukuulumisia kyseltäessä. Ja koska kokoonpano on vaihdellut aina jonkin verran, ei samoja juttuja olla vielä koviin montaan kertaan (neljän tapaamisen aikana...) tullut käytyä läpi. No joka tapauksessa, eilen puhuimme (yllättäen) graduahdistuksesta sekä siitä miten gradusta ja sen tekemisestä on suomalaisessa opiskelijakulttuurissa muodostunut kauhukuva, gradusta suuri paha mörkö, jonka pitää ahdistaa, viedä yöunet, joka vielä kaiken kukkuraksi estää valmistumisen. Monethan työelämä kiskaisee mukaansa jo ennen gradun valmistumista ja opintojen päättymistä, mikä tietenkin tekee gradusta entistä suuremman painolastin. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita työelämään siirtymisessä maailmaassa, jossa akateeminen työttömyys on arkipäivää. Ehkä kompassin hukkaaminen gradutunnelissa auttaa hetkellisesti silloin, kun pelkää, ettei se tunnelin päässä häämöttävä valo lopulta valaisekaan kuin parin askeleen päähän.

Valoa "tunnelin" päässä?

Vaikka opiskelijaelämässä onkin ikävät puolensa erityisesti sen suhteen, ettei taloudellinen toimeentulo ole aina yhtä turvattu, tekemättömät opiskelutehtävät stressaavat tai deadlinet kaatuvat päälle, on siinä kuitenkin oma viehätyksensä. Jos en jaksa aamulla nousta kellon soidessa, voin nukkua vielä vähän pidempään. Jos lounas venyy kahden tunnin mittaiseksi, voin aina jatkaa gradun kirjoittamista vähän myöhempään illalla. Ja jos "parin lasillisen" ilta kavereiden kanssa viikolla hiukan venähtää tai vaihtuu parista vähän useampaan lasilliseen niin... ei sekään nyt niin haittaa. Työssäkäynti asettaa monissa kohdin elämälle tiukemmat rajat. 

Valmistuminen tarkoittaa usein paitsi ihanan, vapaan opiskelijaelämän päättymistä, myös askelta tuntemattomaan. Monissa aiemmissa elämänvaiheissa on usein ollut suhteellisen selvää, mistä itsensä löytää kohta - tai ainakin kohtuullisen ajan päästä. Valmistumisen kynnyksellä tulevaisuus saattaa näyttää etenkin epävarman työllistymisen aikaan opiskelutunnelin päässä häämöttävältä mustalta aukolta, joka väistämättä ilmaisee mukaansa, mutta sen reunalta ei voi vielä nähdä mistä sen sisältä paikkansa löytää. Lohdullista on, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä paikka löytyy ennemmin tai myöhemmin. Haasteellisinta on kuitenkin ottaa se ensimmäinen askel kohti mustaa aukkoa, tuntematonta tulevaisuutta.

I < 3 Tomatoes

Viime viikon alku kului ahkeran gradupuurtamisen sijaan jokseenkin levottomissa tunnelmissa. Välillä viiden minuutin paikallaan pysyminen tuntui lähes ylitsepääsemättömältä. Siinä ei kyllä puurtamisen meininkiä ollut sitten tippaakaan. Jotain oli pakko keksiä.

Keskiviikkona muistin löytäneeni kesän aikana linkin Gradutakuu-sivustolle artikkeliin, jossa kerrottaan ajanhallintaa tukevasta pomorodo-tekniikasta: keskitytään tehtävään 25 minuuttia, kirjoitetaan lyhyesti mitä sai aikaan, pidetään 5 minuutin tauko ja jatketaan.  Hyvin yksinkertaista vai peräti liian yksinkertaista!?!

Kokeilin ensin tätä kännykän kanssa muutaman kerran. 25 minuuttia tuntui ajalta, jonka ehkä jopa voisin pystyä keskitymään. Seuraavana päivänä etenin askelta pidemmälle ja otin käyttöön mytomatoes.com -sivuston ajastimen, josta myös vinkattiin Gradutakuussa. Sen jälkeen alkoi tomaatteja syntyä ja 50 tomaatin rajapyykki on jo ylittynyt. Tavoitteeni on 12 tomaattia eli 60 tomaattia viikossa. Viime viikko ei ollut tomaattien suhteen ihan täysi viikko, joten tällä viikolla uusi yritys sen suhteen - tiukkaa tosin taitaa tehdä, sillä viikonlopuksi en ole varannut aikaa tomaattien keruuseen.

Tomaatit toimivat hyvin lukemiseen ja niiden avulla olen myös saanut syntymään jonkin verran hyvin epävalmista tekstiä vanhan suunnilleen yhtä epävalmiin tekstin jatkoksi. Tärkeintä kuitenkin on, että olen saanut aikaan jotain. Eiköhän siitä kaikesta saa vielä jotain kasaan kyhättyä!

Pari seuraavaa päivää onkin oikein tsempattava gradun suhteen, sillä ennen seuraavaa tapaamista graduohjaajan kanssa, en ehdi enää kovinkaan paljon tehdä. Ensi viikolla kolme päivää kuluu töissä ja ensi viikon perjantaina lähtee lento kohti Prahaa, jossa odotottaa muutaman päivän epäilemättä huippuhauska loma ja pieni vaihtarikavereiden reunion, jota tuskin maltan odottaa halvan tsekkiläisen oluen ohella... :)

Gradun kirjoittamisen vaikeudesta

Viime viikon graduinspiraatio hiipui kuin hiipuikin viikonlopun aikana. Ja kun nyt pitäisi samanaikaisesti pystyä keskittymään myös parin päivän päästä olevaan tenttiin, on opiskelumotivaatio lähtenyt taas karkuteille. Kaikki taisi alkaa siitä, kun maanantaiaamuna nukuin vahingossa kaksi tuntia pidempään kuin olin suunnitellut. Eihän sen jälkeen enää mikään voinut mennä putkeen, etenkin kun oli jännitettävä hammaslääkärikäyntiä, sillä edellisestä oli aikaa jo useampi vuosi ja odotettavissa oli noin miljoona reikää sekä sata poistettavaa viisaudenhammasta. Hammaslääkärikäynti osoittautui kuitenkin eniten päivän aikana putkeen menneeksi asiaksi, sillä yhtään reikää ei tuomittu paikattavaksi eikä yhtään viisaudenhammasta poistettavaksi.

Tänä aamuna italian alkeiskurssi ja sitä seurannut lounastapaaminen saivat liikkeelle jo hyvissä ajoin, ja suurin osa päivästä jäikin aikaa opiskelulle. Istahdettuani tietokoneen ääreen alkoi ilmaantua erinäisiä häiriötekijöitä. Aurinko paistoi ikkunasta häiritsevästi silmiin ja lämmitti liikaa. Naapurista kuului ärsyttävää amismusiikkijumputusta. Piti katsoa yhtä ja toista eri puolilta nettiä. Ja juoda kahvia. (Jälkimmäinen tosin ei niinkään häiritse työskentelyä, vaan suorastaan kuuluu olennaiseksi osaksi sitä.) Kaiken tämän levottoman liikehdinnän seurauksena aloin kirjoittaa listaa otsikon Gradun tekemistä / muuta opiskelua ja näihin keskittymistä häiritseviä tekijöitä alle saaden aiheesta aikaan noin 12-kohtaisen listan. Pidempi perehtyminen aiheeseen olisi toki tuottanut huomattavasti pidemmän listan, mutta eihän minulla nyt sellaiseen ollut aikaa - minunhan piti opiskella!

1. SÄÄ

Tänään oli aurinkoinen sää, joka häiritsi opiskelua kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se paistoi kovin kirkkaasti ikkunasta niin, että kaikki pölyhiukkaset sekä muut asiaankuulumattomat sormenjäljet tietokoneeni eri puolilla näkyivät hyvin häiritsevästi. Toiseksi noin kahden viikon lähes taukoamattoman sateen jälkeen tuntui hyvin väärältä kaunista säätä kohtaan istua sisällä eikä nauttia auringonpaisteesta ulkona.

Toisaalta, kun sataa vettä ja on harmaata, masentaa toisinaan niin paljon, että mieluummin katsoisi elokuvia, tv-sarjoja tai lukisi hömppää, jotta voisi unohtaa ulkona vallitsevan masentavan säätilan. Niin, mikä olisikaan sitten täydellinen sää opiskella? No idea.

2. INTERNET

Facebook, sähköposti, Google... Aina on jotain mitä pitäisi muista googlettaa, viesti joka pitäisi lähettää - tai ellei muuta niin tarkistaa päivän uutisotsikot, ensi viikon sää tai kaverin tädin naapurin koiran päivän horoskooppi.

3. MUUT OPINNOT

Tällä viikolla gradun kirjoittamisen suurimpana häiriötekijänä on tentti. Ensi viikolla varmaankin se, että italian opettaja kehotti tänään tunnilla taivuttamaan kaikki säännölliset verbit Laura Pausinin Tra te e il mare -kappaleesta. Ei se tietenkään läksy ole, mutta voisihan sen tehdä ihan opiskelun ilosta.

4. SIIVOAMINEN

On ihan itsestään selvää, ettei gradua voi kirjoittaa tai muuten opiskella tehokkaasti, elleivät paperit, kirjat, kynät ole paikallaan ja  DVD:t ja maustepurkit aakkosjärjestyksessä. Turha kuvitellakaan saavansa aikaan mitään silittämättömien lakanoiden tai tiskaamattomien tiskien keskellä. Koti järjestyksessä - mieli järjestyksessä: avain onnistuneeseen opiskelutuokioon!

5. SOSIAALISET KONTAKTIT

Tottakai pitää käydä kaverin kanssa lounaalla ja sen jälkeen toisen kanssa kahvilla ja sitten vielä yhden kanssa tuopillisella. Sosiaalisen elämän pitää aina mennä opiskelun edelle. Ja ennen kuin alkaa lukea seuraavaa artikkelia, pitää ehdottomasti kirjoittaa ja kysyä kuulumisia kaverilta, josta ei ole kuullut puoleen vuoteen.

6. SYÖMINEN, RUUANLAITTO, LEIPOMINEN

Ihmisen vaan täytyy välillä syödä. Ainakin noin viiden minuutin tai puolen tunnin välein. Ja kahden tunnin ahkeran opiskelun jälkeen on vaan järkevää leipoa pari pellillistä keksejä tai sämpylöitä.

7. LIIKUNNAN JA RAITTIIN ILMAN PUUTE

On ihan turha kuvitellakaan, että gradun kirjoittamiseen vaaditut luovat ajatukset syntyisivät tunkkaisessa sisäilmassa. Välillä vaan on yksinkertaisesti pakko päästä ulos lenkille. Tai ruokakauppaan ostamaan jäätelöä.

8. NAAPURIT

Naapuri soittaa huonoa musiikkia tai laulaa vielä huonommin singstaria. Koira haukkuu. Lapset huutavat pihalla. Eihän täällä voi keskittyä!

9. VÄSYMYS

Väsymys voi johtua monesta eri syystä. Usein väsyttää, kun ei ole saanut unta. Tai kun on nukkunut liikaa. Ja etenkin silloin, kun herää kaksi tuntia myöhemmin kuin on suunnitellut. Ja tietenkin väsyttää, kun ei ole ollut raittiissa ilmassa. Tai juonut kahvia. Tai ei ole kurkannut viiteen minuuttiin facebookia.

10. YLEINEN LEVOTTOMUUS

Yleisen levottomuuden syntyyn vaikuttaa usein moni edellä mainituista tekijöistä, etenkin niiden yhdistelmät. Yhdistettynä vielä talouskriisiin ja vasemman peukalon kynnen lohkeamiseen, on vaan ihan mahdotonta pysyä edes suunnilleen paikallaan puoltatoista minuuttia kauempaa.

11. TEKNISET ONGELMAT

Kun on selviytynyt kaikista aiemmin mainituista ongelmista ja on itseasiassa löytänyt hyppysellisen gradu- / opiskelumotivaatiota alkaa tietokone jumittaa ja sammuu itsestään, ja aiemmin samana päivänä kirjoitetut kaksi ja puoli lausetta olivat tietenkin tallentamatta.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä

12. OPISKELUN VÄLTTÄMISEN TEKOSYYT -LISTAN KIRJOITTAMINEN

Turha selitellä enempää. Tähän on tultu. Procrastinationia kaiketi parhaimmilllaan!

Mutta kaiken tämän jälkeen onnistuin sentään lukemaan tenttiinkin kohtuullisesti. Ja käymään lenkillä. Ja leipomaan keksejä. Ja päivittämään blogia. Ei huonompi päivä siis! Huomenna taas uusi yritys.

"Kyllä tästä vielä gradu tulee"

Näin sanoi minulle tänään graduohjaajani, jee!

Sain siis vihdoinkin keväästä asti odottamani hyväksynnän graduaiheelleni, ja voin nyt ihan oikeasti hyvällä omatunnolla jatkaa graduprojektia. Minua oikeasti vähän jännitti mennä tänään puhumaan gradustani, koska edellisellä kerralla käydessäni henkilökohtaisessa ohjauksessa, en saanut kovinkaan hyvää palautetta, ja toisaalta itse olen säätänyt koko graduaiheen kanssa niin pitkään, etten olisi ihmetellyt. Toisaalta onhan graduohjaajillakin tavoitteena, että gradut valmistuvat ja lopulta opiskelijat valmistuvat, joten fiksu ohjaaja yrittää tietenkin tukea prosessissa mahdollisimman paljon. Asiaa varmaan auttoi, että olin luultavasti tehnyt kuitenkin enemmän kuin mitä ohjaaja odotti kuultuaan aiheeni taas vaihtuneen. Ja tällä kertaa hän oli jopa ihan innoissaan aiheesta, vaikkemme ehkä ihan samalla aaltopituudella olleetkaan. Mutta tulevaisuuteni gradun suhteen vaikuttaa siis nyt paljon valoisammalta kuin aiemmin, koska olen jo melkein päättänyt mistä kerään aineistonikin - ja tiedän, että saan sitä todennäköisesti melko helposti kasaan riittävän määrän.

Ensi viikolla gradu-uurastus jatkuu siis uudella innolla, tosin tenttiin valmistautumisen lomassa. Pitäisi muutenkin koittaa palata keväällä hyvin toimineeseen graduaikatauluun, jolloin yritin tehdä gradua viikossa 25-30 tuntia. En siihen tainnut kovin usein kyllä päästä, mutta niiden muutamien viikkojen aikana, joina tätä yritin noudattaa, sain kyllä ihan kohtuullisesti aikaan. Joten siihen on taas pyrittävä, jotta gradu todella tulisi etenemään sitä vauhtia, että saisin sen hyvissä ajoin kansittaa pinkkeihin kansiin (tämä on ollut suuri haaveeni siitä lähtien kun kuulin, että pinkkejä kansia on olemassa!).

Alku aina hankalaa...

...tai ainakin hidasta, kuten blogin päivitystahdista on nähtävissä. Gradu ei ole edennut sen paremmin vielä toistaiseksi. Syytän pientä flunssanpoikasta. Ja kaikkea sitä kivaa tekemistä, jota viime päivinä on ollut. Mutta kyllä se vielä tästä! Ensi viikon alkuun mennessä, ennen graduohjaukseen menoa, minulla on kuitenkin selkeä tavoite kirjoittaa järkevämpään muotoon kaikki se, mitä viime keväänä sain aikaan (mikä ei ole kovin paljon, mutta todennäköisesti ja toivottavasti enemmän kuin mitä graduohjaajani kuvittelee).

Lyhyesti nyt graduprojektini tahmeahkosta alusta. Aloitin ensimmäisen kerran graduseminaarissa kaksi vuotta sitten. Suunnittelin tuolloin kirjoittavani graduni aiheesta, joka liittyi työharjoitteluuni, jota samanaikaisesti suoritin. Motivaatio riitti hädintuskin huonon tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen, kevääksi motivaatiota ei riittänyt senkään vertaa, että olisin saanut jotain aikaiseksi loppukevään seminaari-istuntoihin, joten ilmoitin suosiolla jatkavani gradua syksyn vaihto-opintojen jälkeen seuraavana keväänä. Jo siinä vaiheessa olin suhteellisen varma, että tulisin jatkamaan gradun tekemistä silloin eri aiheesta. 

Kun vihdoin tuli aika jatkaa, päätin tällä kertaa yrittää päästä mahdollisimman helpolla jatkamalla aikaisemmin tekemäni kandityön aiheella. Graduohjaajani ei ollut kuitenkaan tämän aiheen suhteen kanssani samalla aaltopituudella. Niinpä löin (jälleen) hanskat tiskiin aiheeni suhteen ja päätin vihdoin tarttua aiheeseen, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kirjoittelin jonkin aikaa teoriaa ihan ominpäin ennen kuin kerroin ohjaajalleni vaihtaneeni (TAAS) aihetta. Kun aloin olla tarpeeksi jumissa, otin yhteyttä ohjaajaan henkilökohtaisen ohjauksen toivossa. Pari päivää sähköpostin lähettämisen jälkeen sain kuulla, että ohjaajani on joutunut pitkälle sairaslomalle. Jäin jumituksieni kanssa yksin, ja koska samalla peruuntuivat kaikki kevään seminaari-istunnot, päätin vaan reissailla hyvällä omatunnolla toukokuussa. Koko kesän olin töissä ma-pe 8-16, enkä halunnut kuluttaa koko kesää sisällä tietokoneen ääressä, joten vapautin itseni jälleen hyvällä omatunnolla gradun ikeestä myös kesäksi. 

Nyt motivoimassa on kuitenkin keväällä, vihdoin ja viimein, kaikkien "n:nnänsien" vuosien jälkeen (vaikkakin oikeasti olen kyllä kaikki opinnot huomioon ottaen ihan aikataulussa) odottava valmistuminen, mikäli sen gradun saan kasaan. Uskonkin vakaasti, että siinä on riittävän motivoiva tavoite ryhdistäytyä ja vain hoitaa gradu ja muut opinnot pois alta tavoitteeseen pääsemiseksi. Kaikki mitä siihen tarvitaan, on kuitenkin vain aikaa, istumalihaksia, motivaatiota... ja kahvia! :)

Wind of Change

Syksy on merkinnyt minulle uuden alkua varmaankin niin kauan kuin muistan.  Ennen kaikkea syksy on tarkoittanut uuden lukuvuoden alkua siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa astuin ala-asteen koulurakennuksen ovista sisälle. Uuden aloittaminen on vuosien varrella monesti merkinnyt myös muutosta, joista toiset ovat olleet suurempia kuin toiset. Suurimpia muutoskohtia ovat olleet siirtyminen ala-asteelta yläasteelle ja sitten lukioon. Lukion loputtua vuosi kansanopistossa, sitten yliopisto-opintojen alkaminen kahdesti ja viime syksynä vaihto-opinnot Englannissa. Vähintäänkin uuden lukuvuoden alkaminen on  (lähes poikkeuksetta) tarkoittanut lupauksia ahkerammasta opiskelusta. Muutosten toteuttaminen siinä suhteessa onkin tosin ehkä ollut toinen juttu...

Tänä syksynä tuntuu kuitenkin, että edessä ei ole niinkään uuden alku kuin vanhan loppu - tai ainakin lopun alku yliopisto-opintojen osalta. Opinnot yliopistossa ovat venähtäneet opintojen aikana tapahtuneen alanvaihdoksen vuoksi (mm.), vaikka toisaalta siitä johtuen olen myös ihan aikataulussa. Erinäisiä opintoja olisi tulevan vuoden aikana tarkoitus suorittaa, suurimpana mötikkänä gradu. Graduseminaariin eksyin ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten, mutta  mm. epäonnistuneista aiheenvalinnoista johtuneesta motivaation puutteesta (selitykset on ainakin hyvät!) sekä viime syksyn  vaihto-opinnoista johtuen olen graduprojektissa vielä aika alkumetreillä. 

Vakaa aikomukseni on, etten ensi syksynä aloita enää 21. (laskin juuri itse äsken ja säikähdin oikein todella!) perättäistä lukuvuottani opiskelijana, vaan muutoksen tuulet ohjaavat minut toivottavasti silloin kohti työelämän haasteita. Tätä tavoitetta silmällä pitäen aion myös kirjoittaa tätä blogia, jotta pysyisin itse hieman kärryillä mitä sitä oikein tulee tehtyä. Eikä vertaistuestakaan koskaan ole haittaa puolin eikä toisin, jos tänne sattuisi eksymään joku muukin gradua kirjoitteleva opiskelijayksilö, myös muun sortin yksilöt ovat enemmän kuin toivottuja. Ja koska elämän ei suinkaan pidä olla pelkkää opiskelua ja gradua, yritän kirjoitella myös muustakin opiskelun vastapainona ylläpitämästäni elämästä, mitä se sitten milloinkin sattuu olemaan. Jään jännityksellä odottamaan!