...tai ainakin hidasta, kuten blogin päivitystahdista on nähtävissä. Gradu ei ole edennut sen paremmin vielä toistaiseksi. Syytän pientä flunssanpoikasta. Ja kaikkea sitä kivaa tekemistä, jota viime päivinä on ollut. Mutta kyllä se vielä tästä! Ensi viikon alkuun mennessä, ennen graduohjaukseen menoa, minulla on kuitenkin selkeä tavoite kirjoittaa järkevämpään muotoon kaikki se, mitä viime keväänä sain aikaan (mikä ei ole kovin paljon, mutta todennäköisesti ja toivottavasti enemmän kuin mitä graduohjaajani kuvittelee).
Lyhyesti nyt graduprojektini tahmeahkosta alusta. Aloitin ensimmäisen kerran graduseminaarissa kaksi vuotta sitten. Suunnittelin tuolloin kirjoittavani graduni aiheesta, joka liittyi työharjoitteluuni, jota samanaikaisesti suoritin. Motivaatio riitti hädintuskin huonon tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen, kevääksi motivaatiota ei riittänyt senkään vertaa, että olisin saanut jotain aikaiseksi loppukevään seminaari-istuntoihin, joten ilmoitin suosiolla jatkavani gradua syksyn vaihto-opintojen jälkeen seuraavana keväänä. Jo siinä vaiheessa olin suhteellisen varma, että tulisin jatkamaan gradun tekemistä silloin eri aiheesta.
Kun vihdoin tuli aika jatkaa, päätin tällä kertaa yrittää päästä mahdollisimman helpolla jatkamalla aikaisemmin tekemäni kandityön aiheella. Graduohjaajani ei ollut kuitenkaan tämän aiheen suhteen kanssani samalla aaltopituudella. Niinpä löin (jälleen) hanskat tiskiin aiheeni suhteen ja päätin vihdoin tarttua aiheeseen, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kirjoittelin jonkin aikaa teoriaa ihan ominpäin ennen kuin kerroin ohjaajalleni vaihtaneeni (TAAS) aihetta. Kun aloin olla tarpeeksi jumissa, otin yhteyttä ohjaajaan henkilökohtaisen ohjauksen toivossa. Pari päivää sähköpostin lähettämisen jälkeen sain kuulla, että ohjaajani on joutunut pitkälle sairaslomalle. Jäin jumituksieni kanssa yksin, ja koska samalla peruuntuivat kaikki kevään seminaari-istunnot, päätin vaan reissailla hyvällä omatunnolla toukokuussa. Koko kesän olin töissä ma-pe 8-16, enkä halunnut kuluttaa koko kesää sisällä tietokoneen ääressä, joten vapautin itseni jälleen hyvällä omatunnolla gradun ikeestä myös kesäksi.
Nyt motivoimassa on kuitenkin keväällä, vihdoin ja viimein, kaikkien "n:nnänsien" vuosien jälkeen (vaikkakin oikeasti olen kyllä kaikki opinnot huomioon ottaen ihan aikataulussa) odottava valmistuminen, mikäli sen gradun saan kasaan. Uskonkin vakaasti, että siinä on riittävän motivoiva tavoite ryhdistäytyä ja vain hoitaa gradu ja muut opinnot pois alta tavoitteeseen pääsemiseksi. Kaikki mitä siihen tarvitaan, on kuitenkin vain aikaa, istumalihaksia, motivaatiota... ja kahvia! :)
Lyhyesti nyt graduprojektini tahmeahkosta alusta. Aloitin ensimmäisen kerran graduseminaarissa kaksi vuotta sitten. Suunnittelin tuolloin kirjoittavani graduni aiheesta, joka liittyi työharjoitteluuni, jota samanaikaisesti suoritin. Motivaatio riitti hädintuskin huonon tutkimussuunnitelman kirjoittamiseen, kevääksi motivaatiota ei riittänyt senkään vertaa, että olisin saanut jotain aikaiseksi loppukevään seminaari-istuntoihin, joten ilmoitin suosiolla jatkavani gradua syksyn vaihto-opintojen jälkeen seuraavana keväänä. Jo siinä vaiheessa olin suhteellisen varma, että tulisin jatkamaan gradun tekemistä silloin eri aiheesta.
Kun vihdoin tuli aika jatkaa, päätin tällä kertaa yrittää päästä mahdollisimman helpolla jatkamalla aikaisemmin tekemäni kandityön aiheella. Graduohjaajani ei ollut kuitenkaan tämän aiheen suhteen kanssani samalla aaltopituudella. Niinpä löin (jälleen) hanskat tiskiin aiheeni suhteen ja päätin vihdoin tarttua aiheeseen, joka minua oikeasti kiinnostaa. Kirjoittelin jonkin aikaa teoriaa ihan ominpäin ennen kuin kerroin ohjaajalleni vaihtaneeni (TAAS) aihetta. Kun aloin olla tarpeeksi jumissa, otin yhteyttä ohjaajaan henkilökohtaisen ohjauksen toivossa. Pari päivää sähköpostin lähettämisen jälkeen sain kuulla, että ohjaajani on joutunut pitkälle sairaslomalle. Jäin jumituksieni kanssa yksin, ja koska samalla peruuntuivat kaikki kevään seminaari-istunnot, päätin vaan reissailla hyvällä omatunnolla toukokuussa. Koko kesän olin töissä ma-pe 8-16, enkä halunnut kuluttaa koko kesää sisällä tietokoneen ääressä, joten vapautin itseni jälleen hyvällä omatunnolla gradun ikeestä myös kesäksi.
Nyt motivoimassa on kuitenkin keväällä, vihdoin ja viimein, kaikkien "n:nnänsien" vuosien jälkeen (vaikkakin oikeasti olen kyllä kaikki opinnot huomioon ottaen ihan aikataulussa) odottava valmistuminen, mikäli sen gradun saan kasaan. Uskonkin vakaasti, että siinä on riittävän motivoiva tavoite ryhdistäytyä ja vain hoitaa gradu ja muut opinnot pois alta tavoitteeseen pääsemiseksi. Kaikki mitä siihen tarvitaan, on kuitenkin vain aikaa, istumalihaksia, motivaatiota... ja kahvia! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti